Virtuaalitalli // a sim-game stable
|
||||||||||||||||||
Digital Wonder - VH-00000
VPA-1, 108p // Elokuu 2010
© Violet LuonnekuvausDiki on höpsö, vähän turhankin hienohelmainen ponineiti, joka vaatii itselleen prinsessan arvoon sopivan kohtelun. Karsinan olkimaton on oltava vähintään tuplasti paksumpi, kuin muilla tallin hevosilla, jotta tämä neiti suvaitsee sille asettua lepäämään. Mitä enemmän olkia, sitä paremmat unet. Diki ei halua tuntea hernettäkään pehmusteidensa läpi. Tämän perusteella olet varmaankin jo tehnyt ensimmäiset johtopäätökset Dikistä. Voin kuitenkin kertoa, että se on kyllä paljon muutakin kuin pilalle lellitty poni. Eikä se oikeastaan ole pilalle lellitty, se on ihan tavallinen pikku hienohelma, joka ansaitsee parempaa kohtelua ihan vainn kultaisen luonteensa takia. Harjattavana ollessaan Diki nauttii joka hetkestä. Tietenkin nauttii, silloinhan joku huolehtii neitosen ulkonäöstä ilman, että sen itsensä täytyy nähdä minkään laista vaivaa asian eteen. Diki pitää kenestä tahansa, joka huolehtii tammuskan karvapeitteen puunaamisesta. Jos haluat tammalta 'lisäpisteitä', kannattaa vieläpä letittää sen harja ja häntä. Tamma haluaa olla nättinä arkipäivisinkin, päivinä joina ei olla menossa minnekään, päivinä joina liataan itsensä tarhassa. Tai muut likaavat, Diki ei. Kuralätäköt ja mutavellitarhat eivät ole se Dikin juttu. Sateella sitä ei tahdo saada millään ulos tallista, eikä se suostu yhteistyöhön ratsastuskentällä, jos siellä on jalkojenkastumisvaara. Siitä päästiinkin aiheeseen ratsastettavuus. Dikillä on ilo ratsastaa, mutta se vaatii kyllä triplapehmeät otteet. Potkiminen ja kiskominen ei ole prinsessalle sopivaa kohtelua, ja sellaisesta ratsastajasta Diki hankkiutuu kyllä eroon tavalla tai toisella. Ratsastajalla, joka osaa antaa avut pienesti ja pehmeästi, Diki liikkuu oikein nätisti. Tällöin se tekee parhaansa mukaan kaiken mitä siltä pyydetään. (Huom. pyydetään, ei vaaditaan!) Esteillä Diki toimii melkein kuin itsellään. Kunhan ratsastaja vähän avittaa, neiti hyppää esteen vaikka mistä suunnasta. Vaikka tietysti se on kaikille helpompaa, jos ratsastaja ohjaa ratsunsa suorassa linjassa keskelle estettä, mutta onnistuu se loikka jotenkuten melkein mistä kulmasta tahansa, kunhan et yritä saada sitä hyppäämään sivutolpan yli tai läpi. Taluttaminen sujuu yleensä helposti. Poikkeuksena tosiaan sadesäällä, jolloin neitiä saa ihan väkipakolla kiskoa tallista ulos. Tarhasta talliin se taas kiitää vaikka ilman taluttajaa, kunhan joku vain avaa sille tarhan portin. Diki inhoaa sadetta. Kuljettamisessa ei ole ongelmaa, sillä se useimmiten merkitsee kisoihin menoa, ja kisoihin meno merkitsee sitä, että Diki laitetaan tavallistakin nätimmäksi. Ja mikä parasta, tätä nättiyttä saakin kisapaikalla esitellä monelle hevoselle, jotka muuttuvat kateudesta vihreiksi! Kotona kun on aina vaan ne samat turvat, joille itseään esitellä. Tylsää semmoinen... Sukutaulu
SukuselvitysSyntyipä kerran maailmaan vahinkovarsa Angry Slap (josta myöhemmin tuli Dikin isän isä). Orivarsa kiersi kodista kotiin tiuhaan tahtiin, ja mitä useampi koti Aken menneisyyteen kuului, sitä vähemmän se luotti ihmiseen, ja sitä hakalammaksi se muuttui. Uudelleen ja uudelleen joku uskoi kykenevänsä kouluttamaan tämän ongelmahevosen, ja uudelleen ja uudelleen nämä huomasivat epäonnistuneensa. Ake parka ei saanut kokea omistajan rakkautta, ei hellää kohtelua, eikä omistanut omaa luotettavaa ihmistä. Ei ennen kuin eräs kokenut hevosmies päätti laittaa taitonsa ja kärsivällisyytensä koetukselle ostamalla Aken hevoshuutokaupasta pilkkahintaan. Ja onneksi osti, sillä kovan työn, monen vuoden ja lukuisien mustelmien jälkeen hän sai Akesta esiin kelvollisen oriherran, joka tosin edelleenkin hätääntyi ihmisten äkkinäisistä liikkeistä, ja valikoi tarkkaan kehen luotti, mutta joka käyttäytyi jo paljon paremmin kuin ennen. Kovia kokenutta Akea alkoi jo painaa vanhuus, mutta vielä ennen viimeistä unta oli aika tuoda maailmaan yksi pikku Ake, joka toivon mukaan eläisi paremman elämän kuin isänsä. Niinpä Akelle tuotiin naisvieraaksi new forest tamma Digitime. Täytyy sanoa, että siinäpä oli kaunis ja hyväluonteinen neitokainen. Gittyn menneisyys onkin jo valoisampi tarina. Tamma syntyi ratsastuskouluun odotettuna ja haluttuna. Lapsuusvuosiensa jälkeen se toimi pitkään lasten suosikkiratsuna ja kilpaili monet seura-, ja aluekilpailut niin esteillä kuin kouluratsastuksessakin. Sitten olikin jo aika tavata Ake, tulevan varsan isäori, joka sopi Gittyn omistajan budjetille loistavasti. Ei liian kallis, vaikka ei myöskään huippu kisaratsu, mutta juuri sopiva puoliso tavalliselle tuntiponille. Yksitoista kuukautta myöhemmin tupsahti karsinan puruihin orivarsa Digital Problem. Probe myytiin new forest -kasvattajalle Irlantiin kilpa- ja jalostushevoseksi. Siihen käyttöön Probe sopi erinomaisesti; hienorakenteinen kilpailumenestyjä harvinaisesta suvusta. Proben vanhempien nimiin kun ei joka sukutaulussa törmääkään, sehän on sekä isänsä, että emänsä ainoa jälkeläinen. Probe jatkoi menestyksekästä kisauraansa muutamiin kansallisiin kilpailuihin asti ja näyttelyistäkin kertyi sertejä kantakirjauspalkintoon asti. Myöhemmällä iällä olikin sitten aika saattaa maailmaan hienot viisi jälkeläistä, joista yksi nimettiin Digital Wonderiksi, ja joka nyt asuttaa yhtä karsinaa täällä Tammihovissa. Dikin emän isä Tanssija LKA muutti aikoinaan suomalaiselta new forest -kasvattajalta Britanniaan taitavan kouluratsastaja Eliza Dayerin kisahevoseksi. Tape ei ollut ainostaan hyvä kouluratsu, se oli loistava, ja jo rakenteeltaankin erinomainen. Luonteeltaan Tape oli kuuliainen ja reipas, erittäin innokas oppimaan uutta. Se oli omistajansa silmäterä, jalostukseen himoittu ori, joka lopulta kuitenkin jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi. Esteet eivät koskaan olleet Tapen alaa, ja esteillä jalka sitten loukkaantuikin. Ennen lopettamistaan Tape tapasi rautiaan new forest tamman Suppel Dufin, jota voisi kehua erittäin pirtsakaksi ponineidiksi. Pienikokoiselta (Suppel oli vain 134cm korkea) tammalta löytyi energiaa aina hoitajaa ärsyttävien kepposten keksimisestä hienoihin estekilpailusuorituksiin. Suppel menestyikin hienosti aluetason estekilpailuissa, ja tuli sitä kouluratsastustakin muutamaan kertaan kisattua. Pitkän kisauran jälkeen Suppel ja Tape kohtasivat, jonka seurauksena maailmaan syntyi ruunikko tammavarsa nimeltä Black Feet Wonder. Valitettavasti Suppel kuoli synnytyksen komplikaatioihin. Wondieksi kutsuttu tamma myytiin eräälle pienelle yksityistallille harrasteratsuksi. Sen elämään kuului lähinnä köpöttely omistajan kanssa kotipihan ratsastuskentällä. Kilpailut tai muut suuret, tai pienetkään tapahtumat eivät kuuluneet Wondien elämään. Wondie astutettiin Digital Broblem -nimisellä orilla, joka tuli Englantiin Irlannista asti tapaamaan Wondieta. Kustannukset olivat tietenkin kalliit, olihan ori hieno, ja tuli pidemmän matkan takaa. Wondien omistajan tarkoituksena olikin myydä varsa hienon isän takia kalliilla ja jäädä tästä taloudellisesti voitolle. Varsaa, Digital Wonderia ei kuitenkaan saatu myytyä ennen muiden rahareikien ilmestymistä ja niinpä omistaja joutui myymään Diki-varsan lisäksi Wondienkin. Wondie asuu tätä nykyä Ruotsissa, ja varsansa Diki tietysti täällä meillä. Jälkeläiset
00.00.0000 nf. o./t. Varsan nimi (i. Isä) Om. Omistaja KilpailutuloksetKalenterissa vain sijoitukset |